Konrad Lorenz

| kuolinpaikka = | asuinpaikat = | kansalaisuus = Itävalta | sukujuuret = | tutkimusalue = eläinten käyttäytyminen | instituutti = | alma mater = | ohjaaja = | oppilaat = | tunnetut työt = | palkinnot = Nobelin lääketieteen palkinto (1973) | uskonto = | allekirjoitus = | alaviitteet = }} Konrad Zacharias Lorenz (7. marraskuuta 1903 − 27. helmikuuta 1989) oli itävaltalainen lääkäri ja biologi, etologian uranuurtaja ja nobelisti; hän keksi muun muassa leimautumisilmiön. Hän sai tunnustukseksi työstään yhdessä Karl von Frischin ja Nikolaas Tinbergenin kanssa 1973 Nobelin lääketieteen palkinnon yksilöiden järjestäytymistä ja esille tuloa sekä eläinten sosiaalisen käyttäytymisen malleja koskevista tutkimuksistaan. Lorenz kirjoitti eläinten käyttäytymisestä myös useita kansantajuisia kirjoja.

Adolf Hitlerin liitettyä Itävallan Saksaan vuonna 1938 Lorenz liittyi välittömästi natsipuolueen jäseneksi - asia, jonka hän myönsi julkisesti vasta vuosia myöhemmin, kun jäsenhakemus tuli tietoon. Hän työskenteli toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 miehitetyssä Puolassa Poznanissa (Posen) Rudolph Hippiuksen tutkimuksen tutkimuspsykologina nimikkeellä Ehrenametlicher Mitarbeiter tutkimassa "saksalais-puolalaisten hybridien" rodullista lisääntymiskelpoisuutta, ja niiden perusteella pääteltiin että hybridit menettivät kummankin "rodun" parhaat puolet. Lorenzin osallistumisen laajuutta tutkimuksessa ei ole tullut tietoon. Tutkimuksen perusteella rodullisesti alempiarvoisiksi tai psykologisesti asosiaalisiksi luokitellut kuljetettiin keskitysleireille Sodan loppuvaiheessa Lorenz siirrettiin rintamalle, ja hän joutui neljäksi vuodeksi sotavankeuteen Neuvostoliittoon.

Natsismi-kytkösten takia Lorenzin Nobelia vastustettiin, mutta palkinto kuitenkin myönnettiin. Salzburgin yliopisto peruutti kunniatohtoruuden natsikytkösten takia Lorenzin kuoleman jälkeen. Wikipedian tuottama